Joulufiiliksiä

"Reippahasti käypi askeeleet, äidin hommat on niin kiireiset." Jouluvalmisteluita tehdessä ja juhlia juhliessa unohtaa aina päivittää tänne :) Nyt tuleekin sitten kuulumisia kaden viikon ajalta.

Eli, lakkiaiset viettetty. Kaikki kouluhommat palautettu. Soten paperit ensiviikon perjantaina. Se on sitten siinä. Kyllä hieman nyt hymyilyttää, ei tarvitse enää koulujuttuja ressata. Yo-juhlat sujuivat hyvin ja oma perheenikin saapui niitä juhlimaan. Toiset yo-juhlat pidän joulun välipäivinä sitten etelässä, jonne pääsevät ystävät ja sukulaiset siltä suunnalta :)

Viime sunnuntaina olivatkin sitten Nooran ja Jussin neidin ristiäiset. Nimeksi pikku prinsessalle tuli Erin. Moni yritti arvailla nimeä, mutten usko että kukaan sai oikein. Nätti nimi nätille kantajalleen, nyt ei sitten olekaan enää ketään jota kutsua vauvaksi. :)

Mummu, pappa, Viivi, Erin ja Aava

Tosiaan, vanhempani olivat täällä viime viikonlopun siskoni, veljeni ja hänen tyttöystävänsä kanssa. Oli mukavaa viettää aikaa yhdessä. Pelasimme tietovisoja, nauroimme ja saunoimme, tai siis miehet saunoivat. Lähdimme jopa ekaa kertaa veljeni kanssa baarissa käymään ja näyttämään Kokkolan meininkiä. Mamma ja Vaari saivatkin hoitaa Lotan kanssa Aavaa.

Tasan vuosi sitten luin sanat, jotka muuttivat koko elämäni. Tasan vuosi sitten itkettiin, ihmeteltiin ja mietittiin, mitä tuleman pitää... Nyt nuo sanat makaavat ja kiljuvat riemusta tuolla lattialla. Tasan vuosi sitten sain tietää odottavani maailman ihmeellisintä asiaa, meidän pientä Aava neitiä, joka tänään on jo 4 kuukauden ikäinen. 

Tälläisen päivityksen laitoin facebookiin eilen, tosin nyt se ei pidä enää ihan paikkaansa :) Eli 12.12.12 sain tietää pienestä neidostamme, joka päätti meidät yllättää tulollaan. Ja onneksi yllättikin, sen verran on äidin ja isin elämää rikastuttanut tulollaan.

Ja neuvola päivityksiä saa vasta maanantain jälkeen, kun äiti unohti neuvola käynnin, joka olisi ollut tiistaina. Ai että otti kaaliin.... Nooh, sattuuhan noita. Eikä sillä kiire ole, kun tyttö kasvaa ja kehittyy hienosti. On oppinut tarttumaan esineisiin ja pienestä kiinni ettei käänny jo ympäri. Ja hui kauhistus mitä meteliä neiti on oppinut pitämään, kauhiaa huuto konserttia, tykkää selvästi äänestään :) Kehen lie tullut, kun molemmat vanhemmat hiljaisia hiirulaisia ;)

Siinä ensimmäiset tonttuaskartelut, lopputuloksesta laitan lisää kuvaa myöhemmin.

Olikoan tässä kaikki, pitäisi selvästi päivitellä useammin kun unohtaa mitä kahen viikon aikana ehtii tapahtumaan. Jos minä lupaan yrittää parantaa tapani :) 

Päivitystä

Heipsan taas! Hiljaiseloa ollut ja vaarin vihjailuista nyt päivitän tänne :)

10 päivää päivityksestä ja siinä ajassa on kaikenlaista tapahtunut. Mutta ei kuitenkaan mitään kauhian kummoisia.Vauva uinti jatkuu ja neitin tykkää siitä hulluna! Eka sukellus tehtiin ja sukelluksen jälkee neiti hymyili niin nättiä hymyä :) Ei säikähtänyt ollenkaan! Meidän oma vesipeto ja huomenna uusiksi!

Tilasin ifolorilta kuvia ja ne tulivat (joukossa muutama joululahjakin, mutta se pysyykin salaisuutena kenelle ja mitä ;)) Joukossa oli kuvia raskausajalta ja Aavan ensimmäisistä kuukausista. Kaikkiin muihin kuviin olin tyytyväinen, mutta kaikki ristiäisistä otetut kuvat ovat jotenkin huonolaatuisia :/ Sääli :/

Sosiaaliohjaajan luona käyty juttelemassa tuloista ja todennäköisesti saamme toimeentulotukea nyt ainakin loka-, marras- ja joulukuun ajalta. Toivottavasti :)

Sunnuntaina teimme reissun Ouluun tapaamaan muita elovauvoja ja heidän äitejään. Oli todella mukava reissu! Junalla mentiin ja hieman rupesi Aavaa harmittamaan 1,5 tunnin jälkeen. Onneksi uni tuli pienen laulutuokion jälkeen. Asemalla meitä odottikin Janika, joka vei meidät poikaystävänsä perheen luoksi kunnes mammatapaaminen alkoi. Kello 14.00 menimme sitten tapaamiseen, jossa oli 5 muuta mammaa ja lasta. Hauskaa oli! Illalla palasimme kotiin ja juna oli melkein 1 tunnin myöhässä, meinasi jo sekä äitiä että tyttöä ruveta tympäsemään...

Mitäpä muuta, no huomenna Kokkolaan ensin uimaan ja sitten äiti lähtee illalla juhlistamaan "tyttö"porukalla pikkujouluja. Ensin hyvää ruokaa ja sen jälkeen katsotaan minne jalat vievät, todennäköisesti jonnekkin tanssimaan.

Ensi viikolla sitten juhlistetaankin yo-lakkia ja omat vanhempi ja sisarukset tulevat Kokkolaan, ei malttaisi odottaa! Mukava nähdä taas pitkästä aikaa. Nyt lapsentulon myötä huomaa, kuinka harmittavaa tuo pitkä välimatka on ja kuinka ikävä tulee nopeammin.

Mutta nyt pesemään meitin paukkuneidin peppua! Sellaista ääntä ainakin tuosta lattialta kuuluu! ;)

3kk neuvola

Pientä päivitystä taas. On kirjoittelut jäänyt vähemmälle, kuten myös yöunet. Tyttö alkanut heräilemään öisin 4-5 kertaa syömään. Eli omatkin unet ovat jääneet todella vähäisiksi. Nyt tästä syystä eilen illalla aloitettu kokeilemaan vellejä yötä vasten. No eihän meidän neiti suostu pullosta syömään niin eilen meni velliä sellaiset 10ml. Tänään sitten sekoitin sitä äidinmaitoon niin johan meni sellaiset 40-50ml velli/äidinmaito sekoitusta alas. Toivottavasti nyt unet olisivat hiukan pidempiä.

Kävimme viime viikon maanantaina neuvolassa. Tässä neuvola kuulumiset ja suluissa 2kk neuvolan saldo:

Paino 6000g (5280g)

Pituus: 58,1cm (55,4cm)

Päänympärys: 40,9cm (39cm)

Tyttö sai rokotteet ja hui kauhistus sitä huutoa. Oli kuin maailmanloppu olisi koittanut. Onneksi rauhoittui kun pikkasen käveltiin ja hyssyteltiin. Ihoon sai nyt määräyksen laittaa hydrokortisonia viikon kuurina, jos auttaisi kuivuuteen. Nyt ollaan viikko sitä käytetty ja hyvin on auttanut. Nyt viikon tauko ja jos palaa ihottuma niin yhteyttä neuvolaan niin käydään lääkärin luona hiukan aikaisemmin.

Lauantaina oli ensimmäinen vauvauinti kerta. Aava nautti kyllä todella paljon. Ohjaajat kehuivat, kuinka hieno tyttö on. Kannattelee päätään todella hyvin ja katsellaan seuraa tapahtumia, ei heti kuulemma uskoisi 3kk:n ikäiseksi. Melkein päästiin jo kannuttamaan, mutta sitten iski nälkä ja lähdimme muutamaa minuuttia aikaisemmin pukuhuoneisiin lopettelemaan.

Tänään laitoin joulupostikortit tilaukseen. Tilasin Ifolorilta Aavan kuvilla varustetut joulukortit ja kyllä niistä tuli hienoja. Samalla tuli tilattua 100kpl valokuvia ja joululahjoja. Nyt on jo puolet lahjoista ostettu, enää vaan paketointi ja loppujen lahjojen osto. Pitäisi varmaan alkaa laittamaan kotiakin jo pikkuhiljaa joulukuntoon, vaikka nythän on vasta marraskuun puoliväli, mutta odotan vain jo innolla Aavan ensimmäistä joulua.

Ja ainiin, yo-tulokset tulivat. Tästä äidistä tulee ylioppilas 5.12 ja lähihoitaja 20.12. Kyllä siinä oli urakkaa, 4 vuoden opinnot 3,5 vuoteen ja lapsenkin sain siinä välissä. Ei se helppoa ollut mutta nyt saan kyllä olla ylpee itsestäni ja saavutuksistani. Huhhuh, nyt neidin viereen nukkumaan ja täyttämään univelkoja. 

Isänpäivä

Hyvää isänpäivää kaikille isille!

Meidän isänpäivä alkoi aamulla 9 jälkeen aamiaisella vuoteeseen. Sämpylöitä (kera juusto, meetvursti, tomaatti ja kurkku) sekä tuoremehua ja kahvia. Näytti maistuvan. Lahjaksi olimme Aavan kanssa väsänneet taikataikinasta taulun isille ja käyneet kaupasta ostamassa kolmet bokserit, kun raukan bokserit muistuttavat hameita enemmän kuin boksereita=niin hajalla :)

Tässä meidän tuotoksemme <3

Iltapäivästä siirryimmekin miehen vanhempien luokse nauttimaan kolmen ruokalajin lounaasta. Nams, alkuruuaksi oli kylmäsavulohta tuorejuustolla, pääruuaksi perunamuusia, hirvenlihapullia, kastike sekä puolukkaa ja jälkiruaksi Daim-marenki kakku. Kyllä maistui. Noora, Jussi ja vauvakin tulivat ja kyllä oli neideillä koko eroa, paitsi jaloissa jotka olivat molempien korteissa suunnilleen samankokoiset. Loppuillasta vielä käymään Roopen isovanhemmilla kahvittelemassa ja kotiin rauhoittumaan Titanicin pariin, tai no mies pelaa GTA 5:sta :)

Meidän pieni potilas <3

Viikkoon on taas mahtunut. Ollaan sairasteltu, mutta nyt jo toipumaan päin. Roope ja minä kärsittiin ihan kuumeesta räkäsyyden lisäksi, mutta Aava selvisi "onneksi" vain räkäisyydellä. Suolatippoja sekä suppoja tytölle mennyt oloa helpottamaan ja kyllä niistä oli selvää apua.

Tämä tyttö myös repäisi ja värjäsi hiuksensa, ekaa kertaa elämässään. Crisse ja Janika tulivat perjantaina ja laittoivat tukan uuteen uskoon, tämä neiti ei ole enää blondi vaan brunette. Ja kauhistuneille, itse ainakin pidän näistä oikein paljon.

Ennen

Jälkeen

Perjantaina kävimme myös juhlimassa ystävämme Emilian 20 vuotista taivalta. Hyvää ruokaa ja seuraa, vaikka ilta vähän lyhyeksi jäikin kun lähdimme nukuttamaan meidän pientä nuhanenäämme. Paljon Onnea Emilia! <3

Soudetaan, soudetaan, pitkä matka mammalaan

Eli viikonloppuna käväisimme Turengissa Mamman ja Vaarin luona. Lähdimme matkaan torstai päivänä, koska automme valot temppuilevat eikä niillä näe kunnolla pimeässä. Jos ennen helmikuun katsastusta saisi kuntoon. Matka sujui yllättävän hyvin, Aava oli koko matkan aikana hereillä vajaat puoli tuntia, vaikka matkaan meillä meni pysähdyksineen sellaiset 6 tuntia, ellei enemmänkin. On se vaan pitkä matka.

Turengissa meitä vastassa oli heti yksi iloinen hännän heiluttaja, meidän Pomo koiramme. Ei ollut riemulle loppua näkyvissä kun näki ovelta meidät. Ja lopulta kun rauhoittui ja pääsi haistelemaan tyttöä niin hienosti otti tytön vastaan. Tämä kun oli ensimmäinen kerta kun Pomo näkee noin pienen lapsen, vähän kyllä jännitti. Sisällä kun aloimme riisumaan niin Pomo halusi osallistua myös, hän yritti ottaa tytöltä villasukkaa pois. Ja ei hätää, ei satuttanut Aavaa.

Viikonloppu meni oikein hyvin. Kävimme vierailemassa isomummin ja isoukin luona Mommilassa. Siellä on hyvä Pomonkin juoksennella ja tytön kanssa käytiin vaunuilemassa kun Pomo hyppi ojissa kuin pieni pentu. Mommilaan tulivat myös vaarin sisko perheineen ja voi kun neiti hurmasi kaikki. Hymyili ja jokelteli, ei kuitenkaan ihan niin reippaasi kuin äitille ja isille, mutta paljon kuitenkin. Onneksi ei vielä vierastanut.

Reissun aikana tuli kyllä kyläiltyä. Tuli käytyä myös isomummulla, jonne tulivat kummitätini ja muutama serkkuni katsomaan Aavaa. Siellä Aavaa alkoi jo väsyttää aika reippaasti, joten lähdimme vaarin ja Aavan kanssa kävellen Mammalle ja Vaarille. Ei meinannut uni tulla vaunuillessakaan joten treffasimme myös ystäväni Hennan, joka oli isällänsä käymässä, Ilta jatkui ja samoin vierailut. Seuraavaksi kohteenamme oli Onnela, eli tuttava perheen luokse kävi tie. En ollut toviin käynyt heillä ja ei voinut sanoa kuin VAU, kun näki mitä pihalle oli tapahtunut. Aivan mahtava, toivottavasti itselläkin joskus tulevaisuudessa jotain tuon tyylistä.

Iltaisin oli ihana rauhoittua perheen kesken. Aava meni joka ilta ilman itkuja nukkumaan ja hyvissä ajoin vielä. Kyllä oltiin Roopen kanssa aivan ihmeissämme. No meillä oli sitten aikaa ja me pistimme porukalla korttipelit pystyyn. Hieman ristiseiskaa sekä lupausta ja illat oli kruunattuja. Meillä oli jopa niinkin mukavaa, ettemme malttaneet lähteä vielä sunnuntaina vaan jäimme maanantaihin asti.

Paluumatka ei sujunut ihan niin hyvin kuin menomatka. Tyttöä itketti, luultavasti viikonloppu teki tehtävänsä. Päätimme lopulta pysähtyä Alavudella ja kävimme Tuurin kyläkaupassa hieman ostoksilla. Mukaan tarttui Aavalle lelu, joululahjoja, pyyhkijänsulkaa sekä pientä rääsää. Loppumatka katseltiin sitten tytön kanssa puhelimen kautta Muumeja. Pikainen pysähdys toiseen Mummolaan Kokkolassa, jotta saatiin miehen pää ajeltua ja tytön vaippa vaihdettua ja kotiin nukkumaan. Kylläpä väsytti. 

Ja nyt on mennyt tämä päivä sairastaessa. Aivan jäätävä flunssa, toivottavasti ei tartu tyttöön ja menee ohi ennen lauantain vauvauinteja.

Vauvoja, keiloja ja pullia

Ohhoh, yli viikko hurahtanut ilman mitään päivitystä. Kauheasti ollut kiireitä niin ei ole vaan ehtinyt eikä muistanut. Tähän tulee nyt pitkä teksti viikon tapahtumista.

Tyttöjen viikonloppu meni hyvin. Kävimme Nooraa ja Viiviä katsomassa ja kyllä siellä oli jo aika iso maha. Siellä on aina yhtä mukava käydä, saa rupatella "äiti-asioista", mitä ystävien kanssa tule samanlailla juteltua. Vain äidit ymmärtävät, mitä toiset äidit kokevat ;) 

Illalla sitten tulivat tytöt.Vaikka kaikki eivät suunnitelmista huolimatta päässeetkään paikalle, niin oli meillä silti hauskaa. Tehtiin tortilloja ja katsottiin sinkkuelämää 5. tuotantokausi. Ja tietenkin juoruttiin, juoruttiin ja juoruttiin. Oli kyllä hauskaa ja tyttökin oli niin nätisti ja nukahti hienosti.

Mies tuli lauantaina kotiin ja valitettavasti ilman lintuja, nooh, ensi kerralla sitten :) 

Sitten alkoikin odotus, Lotan kanssa sovimme että hän tulisi viikonlopuksi. Oli kyllä mukavaa nähdä siskoa ja saada lapsenvahti. Lotta kyllä rakastaa meitin Aavaa <3 Niin innokkaasti tytön kanssa leikki ja hoiti, ainoastaan kakka vaipat jäivät minun vastuulleni ;) Niitä ei Lotta pystynyt tulla edes katsomaan ku jo yökkäili :)

No tällä viikolla on pitänyt kiirettä. Ensinnäkin Noora synnytti ihanan tyttären maanataina. Kävimme neitoja katsomassa. Vaikka hieman rankan alun tyttö sai tähän maailmaan, niin silti erittäin tyytyväisenä nukkui äitinsä sylissä. Voi kun toinen oli pieni. Tyttö oli vain hiukan pienempi kuin Aava syntyessään, mutta näytti erittäin hennolta ja sirolta, varsinkin kun vertasi Aavaan tällä hetkellä. Vaikea kuvitella, että meilläkin on ollut noin pieni tytär ja vain 2,5kk sitten. Aivan hirveän nopeasti Aava on kasvanut ja kehittynyt. Tänäkin aamuna melkein kääntyi selältään mahalleen useampaan otteeseen, kädet tulivat vain hiukan eteen. Kyllä 160cm sänky on meille jo ahdas, kun tyttö valtaa valtaosan sängystä.

Kävimme myös maanantaina tyttöjen kanssa keilaamassa. Oli kivaa pitkästä aikaa keilata, ja ajan vaikutus näkyi myös tuloksessa :) Tyttöjen kanssa siinä tunti höpöteltiin ja keilattiin kunnes mummulasta tuli jo soittoa mieheltä. Tytöllä oli nälkä, eikä suostunut syömään tuttipullosta. Ainoastaan äidin tissi kelpasi. Eikun kamat nopeasti kasaan ja mummulaan syöttämään rakasta pulloposkeani <3

Koulutehtävät melkein valmiit, muutama juttu vielä ja tästä äitistä tulee ylioppinut (ylioppilas) lähihoitaja. Ja melkein unohdin, leivoin viime viikolla korvapuusteja ja ilmeisesti niistä tuli hyviä. Tai jos Lottaan on uskominen neljän pullan jälkeen :)

Tyttöjen viikonloppu

Roope lähti tänään Järvelään mökille enonsa kanssa. Metsästys kausi on loppumaisillaan ja miehet halusivat vielä käydä viimeiset tipusensa ampumassa. Toivottavasti saavatkin, Roope meinaa kokkaa lihat todella hyvin. Ja toivoisin, että mies onnistuisi saamaan ukko metson, niin innokkaasti on siitä puhunu jo koko kesän ellei kauemminkin.

Mutta tosiaan, ukko lähti, naiset jäi. Nyt ollaan sitten lauantai iltaan asti Aavan kanssa kaksin. Tai no, ohjelmaa on kyllä ihan mukavasti jo tiedossa. Huomenna aamusta (jos yöllä ei ole pakkasta, kun en lähde leikkimään liukkaille auton kanssa, jossa ei ole talvirenkaita) mennään käymään morjenstamassa Nooraa ja Viiviä. Jos pakkanen estää aamun, siirräämme reissumme Viivin päiväunien jälkeiselle ajalle. Mitenköhän isoksi maha on kasvanut? :)

Ja huomen illalla pidetään kauan odotettu tyttöjen ilta. Tytöt tulevat yöksi meille ja suunnitelmissa olisi ruokaa, saunomista ja pelailua, pälpättämistä unohtamatta. Pitkään on tätä jo suunniteltu, mutta koskaan ei olla saatu koko porukkaa yhden katon alle, aina jollain on ollut muita suunnitelmia. Milloin meistä on tullut niin vanhoja, että tyttöjen illat pitää suunnitella ja varata kalenteriin melkeinpä kuukautta aikaisemmin?

Lauantai on vielä "vapaata", mutta suunnitelmissa olisi valmistaa ukolle ateria kotiutumishetkelle. Havajinpataa olisi aikomus tehdä, katsotaan miten onnistuu.

Mutta se viikonlopun suunnitelmista. Sain vihdoin tytön nukkumaan (eihän siihen mennyt kun pari tuntia, huhhuh). Rokotteen jäljiltä ollut kyllä erittäin kiukkuinen ja väsynyt tänään. Illathan meillä on aina hankalia, tyttö yrittää aina taistella unta vastaan viimeiseen asti. Anteeksi naapurit, mutta huutoa meillä on melkeinpä joka ilta siitä 6-7 väliltä 8-9 välille. Itsekkin aika väsynyt aina nukuttamisen jälkeen, välillä kun tytön saa vihdoin nukahtamaan niin itseltä tulee itku.

Vauva "treffit"

Roosa ja Peetu tulivat tänään käymään! Ihanaa oli pitkästä aikaa nähdä ja kylläpä Peetu oli kasvanut viime näkemästä. Peetu on Aavaa kuukauden vanhempi ja hyvin nyt huomasi, kuinka paljon lapset kehittyvät noinkin lyhyessä ajassa. Oli kiva nähdä mitä kaikkea Peetu osasi ja mietiskellä että meitin neiti kohta perässä.

Tyttö kehittyy ja muuttuu koko ajan. Joka päivä jokellellaan ja hymyillään enemmän ja enemmän. Myös päänkannatusta harjoitellaan jo urakalla, ja hyvin se pysyykin jo pystyssä. Kohta sitä juostaan jo neidin perässä. Neiti alkanut viihtymään myös lattialla enemmän, ei tosin yksin 5 minuuttia kauempaa :)

Mies minua moitti kun unohdin viimeksi tänne mainita, että oli antanut minulle hemmottelu illan. Koko vartalo hieronta ja lopuksi vielä jalkakylpy/hieronta kovettumia poistavassa aineessa. Kyllä kelpaa :) love u darling ♡Ja osti se mies niin hienon potankin Aavalle jo valmiiksi ♥

Tänään sain vihdoinkin ristiäisten lahjapöydän siistittyä :) ja siivottua kodin muutenkin, kiitos Roosan ja Peetun vierailun.

"Sataa sataa ropisee, pili pili pom, pili pili pom. Nallen varpaat palelee, pili pili pom pom pom. Nallen varpaat palelee, pili pili pom." Lumi tullut maahan, eikä meillä ole vielä renkaita vaihdettu :s pitää vielä ostaa vanteetkin talvirenkaisiin ennen vaihtoa.... Eli me ei tytön kaa liikuta kun pakosta autolla ennen tätä...

Mutta nyt unten maille! Kauniita unia ♡ "zzzzzz"

2kk neuvola

Tänään oli neuvola päivä :) tyttö kasvaa oikein hienosti, painoa on tällä hetkellä 5280 grammaa, pituutta 55,4cm ja päänympärys 39,5cm. Melkein kilo oli tullut viime neuvola käynnistä :) Aava sai myös rotarokotteen ja hurmasi neuvolatädin.

Ihon kunto hieman huonona, tai lähinnä kasvojen iho. On todella kuiva ja hilseilee sekä pientä punaista näppyä. Nyt tuli käsky öljyillä ihoa aamuin illoin ja jos ei auta niin käydään lääkärin juttusilla. Oli puhetta myös allergian mahdollisuudesta, joten huomenna alkaa viikon maidoton kuuri ja kokeillaan menisikö ihottuma sillä. Jos ei auta niin kokeillaan viljatonta ja srn jälkeen kanamynatonta. Toivotaan että alkaa nyt auttamaan.

Ja nyt hehkutusta: Aava nukku ekaa kertas 2-3 viikkoon kunnon päikkärit. Ennen päivisin ottanut vain muutamat 10 minuutin torkut niin tänään veti hirsiä 2,5 tuntia putkeen! :) olisikohan rokotteella vaikutusta? No saimpahan tehtyä 2 koulutehtävää valmiiksi ja valmistumunen alkaa näyttämään paremmalta. Toivottavasti tyttö nukkuu yölläkin hyvin :)

Uintia ja Frendejä

Tänään vihdoinkin muistin varata meille ajan vauva-uintiin. Ensimmäinen uintikerta olisi sitten 9.11 kun tyttö on muutamaa päivää vaille 3kk, ylihuomenna tosiaan juhlistetaan Aavan 2kk ikää. Nopeasti (vähän liiankin) ovat nämä kuukaudet menneet.

Nyt olen katsellut tytölle uima-asuja, jotka hyväksytään vauvauintiin, ja niitä ei kovin montaa löydy Aavan koossa. Onneksi yksi hyvä riittää ja se lähtee ensi viikolla tilaukseen, kunhan saan tytön tämän hetkiset mitat.

Tämä oli tällainen lyhyt päivitys, nyt katsomaan miehen kanssa Frendejä. Saimme Frendien kaikki kaudet lainaan anopilta, ja nyt päätimme alkaa maratonille, kun tyttö vihdoin nukahti 30min nukuttamisen jälkeen. 

Ristiäiset

Kiirettä on pitänyt enkä ole ehtinyt kirjoitella kovinkaan ahkerasti. Nyt kertaillaan sitten vähä kuulumisia, tosin tämän äidin pää on niin harva ettei oikein muista kaikkea :)

Ensinnäkin ristiäiset, meidän kaunokainen sai kasteessa nimekseen Aava Amanda. Ristiäiset sujuivat loistavasti, tyttö ei papin aikana itkenyt ollenkaan, naureskeli,hymyili ja jutteli kummisedälleen. Tarjottavat riitti ja olivat hyviä, kiitos näistä kaikille, itse en olisi jaksanut enkä osannut tehdä noin upeita luomuksia. Nyt hieman jälkipyykkiä ja siivousta, jee... :)

Ja sitten kelan manausta... Mies oli tosiaan koulun penkillä, mutta koulutus osottautui vain joksikin atk-hömpäksi niin jätti sen kesken. No kelaa  kävimme syyskuun alussa ilmoittamassa työttömyydestö ja samoin myös työkkäriin. Täyttelimme laput ja sanoivat että tulkaa kuun lopussa täyttämään viimeiset lappuset. No, me menimme mutta koneelta ei löytynyt meidän tietoja... Eli emme saa viime kuulta miehelle mtn tukia... Voi ruma sana sentään... Onneksi omaan mahtavia sukulaisia, jotka minun yllätykseksi (ja meidän pelastukseksi) olivat laittaneet rahaa tilille. Kiitos kaunis. Kiitos myös postissa tulleista yllätyksistä :) suku on paras <3

No tänään olimme tekemässä lähtöä Kokkolaan, niin eikös meidän suihkun viemäri tukkeennu, eikun soittoa huoltomiehelle. Mutta jospa tämä tästä.

Aava kasvaa aivan mahotonta vauhtia. Missä se minun vauvani on? Jokellellaan ja naureskellaan sekä hymyillään jo nii hienosti. Pään kannattelu onnistuu jo jotenkin ja neiti on erittäin tarkkaavainen ja kiinnostunut ympäristöstään. Olemme alkaneet lukemaan myös iltasatuja ja joka päivä laulelen Aavan kanssa parin tunnin ajan. Näistä tyttö tykkää. Ja äiti rakastaa näitä hetkiä ♡

Kuulumisia

Nyt on äitillä kirjoitukset ohi ja askel lähempänä valmistumista. Tuloksista kerron sitten myöhemmin, pitäkää peukkuja :)

Tyttö kasvaa valtavaa vauhtia, hieman liiankin nopeasti jos meiltä vanhemmilta kysytään. Ensimmäiset vaatteet laitettu syrjään ja koko 56 alkaa olemaan jo aika nafti. Kovasti myös hymyillään ja jokeltelua on päivä päivältä enemmän. Kovasti olisi murulla asiaa.

Ensi viikolla saa tyttö nimen ja sitä ollaan odotettukkin, vaikeaa tuo nimen pitäminen salassa :) yöt nukutaan jo tosi hyvin, iltasin nukahtaminen tuotyaa välillä ongelmia kun venyy valveilla olo liian pitkäksi.

Mitäköhän vielä, laatikot saatu purettua ja enää muutamia asioita vaille koti valmis.

Muutoksia

Oma tupa, oma lupa. Lauantaina päästy vihdoin ja viimein muuttamaan! Tätä on odotettu. Asunto on aivan ihana, kunhan saamme viimeisetkin tavarat paikalleen ja muutamat asiat odottavat meitä vielä kaupassa.

Tavaraa on paljon (kirpparille menee noin 3-4 laatikollista tavaraa ja silti tätä riittää, onneksi on iiso vaatehuone jonne mahtuu roinaa ja vielä varastokin.

Roopellekkin löytyy tupakkiseuraa- naapurissa asustaa ainakin 5 kissaa, jotka ovat ihmisläheisiä. Täytyy vaan olla tarkkana kun tyttöä nukuttaa ulkona että laittaa suojat kunnolla.

Meiltä hajosi tosiaan tietokone viime viikolla ja kiitos vanhempieni, saimme tänään onnksi uuden. Ostettii siinä samalla meille molemmille uudet puhelimet (jolla nyt tätä kirjoittelen).

Tyttö jakselee hyvin, kasvaa kovaa vauhtia. Liaankin kovaa jos minulta kysytään. 1kk neuvolassa oli painoa 4330g, pituutta 51cm ja päänympärys oli 37,5cm. Melkein samoissa mitoissa kun mies syntyessään. Painoa oli 2 viikossa tullut yli 700g lisää eli hyvin kasvaa maidolla.

Tytöstä on tullut myös seurallisempi. Hymyilee kun juttelee, laulaa tai leikkii tytön kanssa ja hieman on myös ensimmäisiä jokelteluja tullut kuuluviin. Niskaa yrittää kovasti nostaa ja kyljeltään kääntyilee mahalleen tai selälleen. Yksi yö oli jopa ryöminyt mahallaan n20 cm ylöspäin sängyssä. Hui!

Muuttolaatikoita

Muuttotouhua, miten tätä tavaraa aina kertyy nurkkiin? Tuntuu ettei koskaan lopu. Saatiin vihdoinkin muuttolaatikoita niin on päässyt pakkaamaan. Loppuu vaan tila kesken mihin valmiit laatikot ja pussit voi sijoittaa.

Lauantaina käytiin miehen serkun kihlajaisissa ja kyllä tyttöä ihasteltiin. Paljon sai kehuja ja ihailuja osakseen ja ihmekkös tuo kun niin nättinä oli. Nyt on tosin naamaan ilmestynyt hormoninäppyjä ja tytön naama näyttää teini-ikäisen naamalta pahimpina akne kausina. Onneksi ei näytä tyttöä häiritsevän.

Ilmavaivoista ollaan kärsitty, tytttö piereskelee välillä kuin vanha mies. Ja hajukin on sen mukainen. Ja kun sitten tavaraa tulee, niin sitä myös tulee ja kunnolla. Ei vaippa riitä. Nyt ollaankin sitten siirrytty jo 2 koon vaippoihin, kun 1 koko on jo niin nafti ja ei meinaa enää riittää imukyvyltään.

Myös ylioppilaskirjotusten ensimmäinen koe, englannin kuuntelu takana. Ja no, olisihan se varmaan paremminkin voinut mennä, mutta odotetaan ja katsotaan tulokset. Ja eihän tuo maailma loppu ole.

Huomenna onkin tytön 1kk neuvolalääkäri. Saadaan tietää miten tyttö on kasvanut. Tosiaan, maanantaina tuli tytölle ikää 1kk, mihin tämä aika menee? Tyttö kasvaa aivan hirveää vauhtia. Vaipat jää pieneksi ja tänään totesin että ulkoiluhaalari on aivan liian pieni, ja se on kokoa 50cm. Myös monet 50cm bodyt ovat jo syrjään menossa muuton yhteydessä.

Kiire

Aloitetaanpa kertomalla että vatsa toimi vihdoin monen päivän tauon jälkeen pikkuisella. Ja kun taukoa oli ollut useampi päivä, niin sitä tavaraa sitten tulikin sen edestä. Tyttö oli hiuksia myöten aivan ulosteessa, myös äiti sai kokea osansa, mutta pääasia että vatsa toimi.

Tiistaina käytiin tytön kanssa lukiolla kuuntelemassa yo-info ja siitä jäätiin matikan tunnille, josta sai hieman motivaatiota kirjoituksiin lukuun. Ja tyttö sai valtavasti ihalijoita. Eilen kävimme sitten myös sotella, jossa äiti viimeisteli palapelinsä loppuun eikä tyttö jäänyt yhtään vähemmälle huomiolle sielläkään. Aikamoinen sydäntensärkijä.

Olenkin unohtanut tänne mainita, saimme Kälviältä rivitalo kolmion ja muutto olisi ensi viikon perjantaina, iiiiks! Tänään vasta ensimmäiset laatikot pakattu, saa nähä kuinka hoppu tulee ensi viikolla. Ollaan todella innoissamme, asunto on siisti (juuri maalattu) ja ainoastaan tiskikone puuttuu, minkä kyllä hankimme viimeistään veronpalautuksista. Tälläisinä helle päivinä sitä odottaa entistä enemmän, täällä on meinaan kuuma! Tyttö vaipoissa kun hikoilee muuten niin paljon, onneksi enää viikko.

Öistä on vihdoinkin tullut vähän rauhallisempia, tyttö saattaa nukkua jopa 5-6 tuntiakin nykyään putkeen. Illat tosin saattavat olla välillä hankalia, toissailtana tyttö itki reippaan 2 tunnin ajan eikä mikään auttanut tai kelvannut. Lopulta otin tytön kainaloon ja suihkuun, jossa rauhoittui ja nukahti lopulta.

Ja niin, keskiviikkona äiti kävi lääkärissä. Lääkäri sitten totesi kohtu- ja virtsatietulehduksen, jippijajei... Nyt sitten kaksi antibiootti kuuria päällä, toivotaan että helpottaa. Oireet olivat inhottavia.

Venetsialaiset

Nyt on venetsialaiset takanapäin. Omat vanhempani tulivat hoitamaan pikku neitiä ja äiti sekä isi kävivät hiukan juhlistamassa iltaa. Kyllä oli aivan kauheaa, kun lähdön aika sitten tuli. Äiti ei meinannut millään malttaa lähteä, kävin vain koko ajan pusuttelemassa tyttöä ja antamassa aina uudet heipat. Kyynel oli silmäkulmassa ja itkua siinä pidätteli. Lopulta kun malttoi lähteä, niin eihän se tyttö sieltä ajatuksista mihinkään hävinnyt koko yönä. Aina kun joku kavereista kysyi, missä neiti, hyvä etten alkanut parkumaan.

No äitin ja isin ilta meni hyvin. Hyvä seura niin miksei olisikaan mennyt. Mutta äiti saikin kapakissa allergisen reaktion (liekö alkoholista vai mistä) ja nyt tälläkin hetkellä näytän siltä kuin olisin botoksia tunkenut ylähuuleeni. Niice, no pian reaktion alettua päätimmekin lähteä mieheni vanhemmille. Siellä tämä äiti meni suoraan petiin, eikä herännyt kuin vasta 12 päivällä. Eli sain 9 tunnin unet, enkä voi muistaa koska viimeksi olisin nukkunut noin hyvin.

Nyt äiti kirjoittelee huuli turvonneena ja onnellisena kotona. Pikkuinen neiti leikiskelee sitterissä roikkuvilla leluillaan ja ähisee ja puhisee kun yrittää liikettä saada aikaan. Kovasti on vielä ilmavaivoja (mamma ei ollut nukkunut kunnolla viime yönä kun tyttö oli heräilly usein). Mutta nyt äitin huolena on, kun vatsa ei ole toiminut 5 päivään. Huomiseen mennessä jos ei ole toiminut, niin tämä äiti soittaa kyllä neuvolaan ja kyselee toimintaohjeita, kun koko ajan tyttö yrittää kuitenkin kakkaa punnata. Toivottavasti kohta vatsa toimisi.

Vaikka äitillä ja isillä oli kiva ilta, niin parasta on kyllä nyt kun saa olla kotona oman pienen ihmeensä kanssa ja kuunnella ja katsella hänen touhujaan.

Masu vaivoja

Huhhuh. Siinäpä tiivistettynä tämän hetken tunnelmat. Tyttö valvonut toisinsanoen itkenyt nyt monta yötä putkeen. Äiti ja isimies saaneet 3 viime päivän aikana noin 6tuntia unta ja se alkaa tuntumaan. Tyttö itkee masuvaivoja ja siinä tuntee ittensä niin avuttomaksi kun ei muuta osaa tehdä kun paijata ja yrittää löytää hyvää asentoa.

Tänään aamulla, kun tyttö oli itkenyt jo 3 tuntia putkeen ilman mitään apua, alkoi myös äiti jo itkemään. Osittain väsymystä, osittain omaa osaamattomuuttaan. Ensimmäiset kyyneleet kun tippuivat tytön poskille, itku loppui kuin seinään, aivan kuin tyttö olisi ymmärtänyt, vaikka tiedän sen olevan mahdotonta.

Kävimme ostamassa apteekista distafyliä, joka on tarkoitettu vauvoille ilmavaivoihin. Nyt näyttäisi siltä, että pikkasen ehkä auttaa, tai sitten kuvittelen vain. Toivon kovasti, että siitä olisi apua. Onneksi huomenna tulee neuvolan täti, jos hän osaisi antaa muutamia vinkkejä.

Viikonloppuna on Kokkolassa venetsialaiset eli mökkikauden päättäjäisjuhla. On ilotulitteita ja esiintyjiä. Omat vanhempani ovat ihania ja lupasivat tulla vahtimaan tyttöä, jotta pääsemme isin kanssa hieman vapaalla käymään. He lupasivat myös kustantaa meille hotelli yön, jotta saamme univelkoja pois ja nukuttua yhden kokonaisen yön. Minä rakastan teitä! <3

Ja vaikka nyt hieman valitankin, niin päivääkään en vaihtaisi pois. Rakastan tuota pikkuneitiä, rakastan miestäni, rakastan olla äiti ja yleisestikkin rakastan omaa elämääni tällä hetkellä. Tytön syntymän myötä, siitä tuli täydellistä <3

Kyllä isi osaa

Muutaman päivän tauon jälkeen hyvä tulla päivittelemään kuulumiset.

Pikkuisella ollut nyt muutama vähä huonompi yö takana, itketty masu vaivoja eikä mikään ole meinannut auttaa. Äiti ja isi kuljeskelleet ympäri asuntoa pienokainen sylissä ja yrittäneet saada ilmat vatsasta pois. Yöt on nukuttu huonosti, nukahtaminen on mennyt myöhään ja yöllä ollaan heräilty usein eikä uni ole tullut uudestaan.

Äiti alkoi olemaan jo niin väsynyt, että onneksi isiukko päätti aloittaa isyyslomansa niin saa äitkin päivällä vähän huokaista. Tai, jos vain malttaisi. Päivät kuluneet erilaisin menoin, joko ollaan kaupungilla käyty pyörähtämässä ja hoitamassa erinäisiä asioita (kuten kelan paperisodat) tai isovanhemmilla kyläilemässä. Isimies sai myös pyssynsä kuntoon, mutta taitaa mennä jokunen aika ennen kuin sitä pääsee testailemaan.

Ollaan saatu myös hyviä uutisia, isi pääsee koulunpenkille. 2.9 alkaisi isillä veneenrakentajan koulutus, joka kestää sellaiset 20päivää. Toivottavasti koulutus poikisi myös töitä, täytyy pitää peukut pystyssä. Olisihan se kivaa, jos pystyisi alkamaan laittaan rahaa säästöön ja haaveilemana siitä talon ostosta muutaman vuoden päästä. Ainakin siitä on mukava unelmoida.

Äitille hommia

Huhhuh. Ensimmäistä kertaa huudettiin hiukan enemmän yöllä. Herättiin siinä neljän aikaan niinkuin muinakin öinä, mutta tyttö päättikin ettei halua tissiä. Siinä sitten tunnin ajan juteltiin, lauleltiin ja lopulta syötiin ennen kuin oli hyvä nukahtaa.

Päivä jatkui. Isi lähti töihin ja äiti ajatteli että nyt mennään pikkuisen kanssa päiväunille. No päiväunilla alkoi aikamoinen pärinä kuulumaan, mutta äiti ajatteli että odotetaan kunnes pärinä lakkaa. No siinä vähän aikaa kuuntelin, kunnes alkoi haju olemaan niin voimakas, että päätin että nyt mennään vaipan vaihdolle. Tyttöä nostaessa, huomasin kuinka selkä oli aivan täynnä sinappia (enkä tarkoita sitä makkaran maustetta) ja tavaraa valui äitin ja isin sänkyyn. Tyttö nopeasti kainaloon ja kylpyhuoneeseen pesuille.

Pesut tehtiin ja äiti kiskaisi lakanat sängystä pois ja pesi ne vähät mitä oli imeytynyt petariin. Tyttö sänkyyn nukkumaan pyyhkeen päälle ja äiti laittamaan nopeasti pyykkikone pyörimään. Ja sitten maate tytön viereen, kunnes huomasin sängyn (johon en ollut ehtinyt laittamaan vielä puhdasta lakanaa) olevan aivan puklussa. Tyttö oli puklannut aivan valtavan määrän sängylle. Pyyhe, ja tyynyliina aivan puklussa, myös petari sai kokea oman osansa. Ja eikun ylös ja pesuille.

Päivä vaihtui iltaan. Käytiin isovanhempia moikkaamassa ja kotiin päästyään oli kiva mennä sitteriin istumaan. Isi lähti hakemaan unohtunutta puhelintaan ja äiti otti tytön syliin. Oi ei, oli ensimmäinen reaktio. Tyttö litimärkä, oli pissannut vaipan täyteen ja tullut sitten läpi. Ja eikun pesuille ja sitterin suoja pesuun.

Onpas ollut erite-voittoinen päivä. Mutta äitin ja isin rakkaus pikku lintua kohtaan senkun vain kasvaa kaikkien kommerverkkien kautta.