Soudetaan, soudetaan, pitkä matka mammalaan

Eli viikonloppuna käväisimme Turengissa Mamman ja Vaarin luona. Lähdimme matkaan torstai päivänä, koska automme valot temppuilevat eikä niillä näe kunnolla pimeässä. Jos ennen helmikuun katsastusta saisi kuntoon. Matka sujui yllättävän hyvin, Aava oli koko matkan aikana hereillä vajaat puoli tuntia, vaikka matkaan meillä meni pysähdyksineen sellaiset 6 tuntia, ellei enemmänkin. On se vaan pitkä matka.

Turengissa meitä vastassa oli heti yksi iloinen hännän heiluttaja, meidän Pomo koiramme. Ei ollut riemulle loppua näkyvissä kun näki ovelta meidät. Ja lopulta kun rauhoittui ja pääsi haistelemaan tyttöä niin hienosti otti tytön vastaan. Tämä kun oli ensimmäinen kerta kun Pomo näkee noin pienen lapsen, vähän kyllä jännitti. Sisällä kun aloimme riisumaan niin Pomo halusi osallistua myös, hän yritti ottaa tytöltä villasukkaa pois. Ja ei hätää, ei satuttanut Aavaa.

Viikonloppu meni oikein hyvin. Kävimme vierailemassa isomummin ja isoukin luona Mommilassa. Siellä on hyvä Pomonkin juoksennella ja tytön kanssa käytiin vaunuilemassa kun Pomo hyppi ojissa kuin pieni pentu. Mommilaan tulivat myös vaarin sisko perheineen ja voi kun neiti hurmasi kaikki. Hymyili ja jokelteli, ei kuitenkaan ihan niin reippaasi kuin äitille ja isille, mutta paljon kuitenkin. Onneksi ei vielä vierastanut.

Reissun aikana tuli kyllä kyläiltyä. Tuli käytyä myös isomummulla, jonne tulivat kummitätini ja muutama serkkuni katsomaan Aavaa. Siellä Aavaa alkoi jo väsyttää aika reippaasti, joten lähdimme vaarin ja Aavan kanssa kävellen Mammalle ja Vaarille. Ei meinannut uni tulla vaunuillessakaan joten treffasimme myös ystäväni Hennan, joka oli isällänsä käymässä, Ilta jatkui ja samoin vierailut. Seuraavaksi kohteenamme oli Onnela, eli tuttava perheen luokse kävi tie. En ollut toviin käynyt heillä ja ei voinut sanoa kuin VAU, kun näki mitä pihalle oli tapahtunut. Aivan mahtava, toivottavasti itselläkin joskus tulevaisuudessa jotain tuon tyylistä.

Iltaisin oli ihana rauhoittua perheen kesken. Aava meni joka ilta ilman itkuja nukkumaan ja hyvissä ajoin vielä. Kyllä oltiin Roopen kanssa aivan ihmeissämme. No meillä oli sitten aikaa ja me pistimme porukalla korttipelit pystyyn. Hieman ristiseiskaa sekä lupausta ja illat oli kruunattuja. Meillä oli jopa niinkin mukavaa, ettemme malttaneet lähteä vielä sunnuntaina vaan jäimme maanantaihin asti.

Paluumatka ei sujunut ihan niin hyvin kuin menomatka. Tyttöä itketti, luultavasti viikonloppu teki tehtävänsä. Päätimme lopulta pysähtyä Alavudella ja kävimme Tuurin kyläkaupassa hieman ostoksilla. Mukaan tarttui Aavalle lelu, joululahjoja, pyyhkijänsulkaa sekä pientä rääsää. Loppumatka katseltiin sitten tytön kanssa puhelimen kautta Muumeja. Pikainen pysähdys toiseen Mummolaan Kokkolassa, jotta saatiin miehen pää ajeltua ja tytön vaippa vaihdettua ja kotiin nukkumaan. Kylläpä väsytti. 

Ja nyt on mennyt tämä päivä sairastaessa. Aivan jäätävä flunssa, toivottavasti ei tartu tyttöön ja menee ohi ennen lauantain vauvauinteja.