Joulufiiliksiä

"Reippahasti käypi askeeleet, äidin hommat on niin kiireiset." Jouluvalmisteluita tehdessä ja juhlia juhliessa unohtaa aina päivittää tänne :) Nyt tuleekin sitten kuulumisia kaden viikon ajalta.

Eli, lakkiaiset viettetty. Kaikki kouluhommat palautettu. Soten paperit ensiviikon perjantaina. Se on sitten siinä. Kyllä hieman nyt hymyilyttää, ei tarvitse enää koulujuttuja ressata. Yo-juhlat sujuivat hyvin ja oma perheenikin saapui niitä juhlimaan. Toiset yo-juhlat pidän joulun välipäivinä sitten etelässä, jonne pääsevät ystävät ja sukulaiset siltä suunnalta :)

Viime sunnuntaina olivatkin sitten Nooran ja Jussin neidin ristiäiset. Nimeksi pikku prinsessalle tuli Erin. Moni yritti arvailla nimeä, mutten usko että kukaan sai oikein. Nätti nimi nätille kantajalleen, nyt ei sitten olekaan enää ketään jota kutsua vauvaksi. :)

Mummu, pappa, Viivi, Erin ja Aava

Tosiaan, vanhempani olivat täällä viime viikonlopun siskoni, veljeni ja hänen tyttöystävänsä kanssa. Oli mukavaa viettää aikaa yhdessä. Pelasimme tietovisoja, nauroimme ja saunoimme, tai siis miehet saunoivat. Lähdimme jopa ekaa kertaa veljeni kanssa baarissa käymään ja näyttämään Kokkolan meininkiä. Mamma ja Vaari saivatkin hoitaa Lotan kanssa Aavaa.

Tasan vuosi sitten luin sanat, jotka muuttivat koko elämäni. Tasan vuosi sitten itkettiin, ihmeteltiin ja mietittiin, mitä tuleman pitää... Nyt nuo sanat makaavat ja kiljuvat riemusta tuolla lattialla. Tasan vuosi sitten sain tietää odottavani maailman ihmeellisintä asiaa, meidän pientä Aava neitiä, joka tänään on jo 4 kuukauden ikäinen. 

Tälläisen päivityksen laitoin facebookiin eilen, tosin nyt se ei pidä enää ihan paikkaansa :) Eli 12.12.12 sain tietää pienestä neidostamme, joka päätti meidät yllättää tulollaan. Ja onneksi yllättikin, sen verran on äidin ja isin elämää rikastuttanut tulollaan.

Ja neuvola päivityksiä saa vasta maanantain jälkeen, kun äiti unohti neuvola käynnin, joka olisi ollut tiistaina. Ai että otti kaaliin.... Nooh, sattuuhan noita. Eikä sillä kiire ole, kun tyttö kasvaa ja kehittyy hienosti. On oppinut tarttumaan esineisiin ja pienestä kiinni ettei käänny jo ympäri. Ja hui kauhistus mitä meteliä neiti on oppinut pitämään, kauhiaa huuto konserttia, tykkää selvästi äänestään :) Kehen lie tullut, kun molemmat vanhemmat hiljaisia hiirulaisia ;)

Siinä ensimmäiset tonttuaskartelut, lopputuloksesta laitan lisää kuvaa myöhemmin.

Olikoan tässä kaikki, pitäisi selvästi päivitellä useammin kun unohtaa mitä kahen viikon aikana ehtii tapahtumaan. Jos minä lupaan yrittää parantaa tapani :) 

Ristiäiset

Kiirettä on pitänyt enkä ole ehtinyt kirjoitella kovinkaan ahkerasti. Nyt kertaillaan sitten vähä kuulumisia, tosin tämän äidin pää on niin harva ettei oikein muista kaikkea :)

Ensinnäkin ristiäiset, meidän kaunokainen sai kasteessa nimekseen Aava Amanda. Ristiäiset sujuivat loistavasti, tyttö ei papin aikana itkenyt ollenkaan, naureskeli,hymyili ja jutteli kummisedälleen. Tarjottavat riitti ja olivat hyviä, kiitos näistä kaikille, itse en olisi jaksanut enkä osannut tehdä noin upeita luomuksia. Nyt hieman jälkipyykkiä ja siivousta, jee... :)

Ja sitten kelan manausta... Mies oli tosiaan koulun penkillä, mutta koulutus osottautui vain joksikin atk-hömpäksi niin jätti sen kesken. No kelaa  kävimme syyskuun alussa ilmoittamassa työttömyydestö ja samoin myös työkkäriin. Täyttelimme laput ja sanoivat että tulkaa kuun lopussa täyttämään viimeiset lappuset. No, me menimme mutta koneelta ei löytynyt meidän tietoja... Eli emme saa viime kuulta miehelle mtn tukia... Voi ruma sana sentään... Onneksi omaan mahtavia sukulaisia, jotka minun yllätykseksi (ja meidän pelastukseksi) olivat laittaneet rahaa tilille. Kiitos kaunis. Kiitos myös postissa tulleista yllätyksistä :) suku on paras <3

No tänään olimme tekemässä lähtöä Kokkolaan, niin eikös meidän suihkun viemäri tukkeennu, eikun soittoa huoltomiehelle. Mutta jospa tämä tästä.

Aava kasvaa aivan mahotonta vauhtia. Missä se minun vauvani on? Jokellellaan ja naureskellaan sekä hymyillään jo nii hienosti. Pään kannattelu onnistuu jo jotenkin ja neiti on erittäin tarkkaavainen ja kiinnostunut ympäristöstään. Olemme alkaneet lukemaan myös iltasatuja ja joka päivä laulelen Aavan kanssa parin tunnin ajan. Näistä tyttö tykkää. Ja äiti rakastaa näitä hetkiä ♡