Tiivistelmää joulusta ja tammikuun alusta :)

Mun piti parantaa tapani... No, ehkä jos nyt sitten innostuisi :)

Eli nyt teen lyhyen tiivistelmän ja kuvat saavat kertoa lopun. Joulu meni hyvin, Aava tapasi ekaa kertaa joulupukin ja lahjoja tuli aivan hirveästi :) Oli Aava ehtinyt olemaan kyllä tooosi kiltti neiti :) Syömässä käytiin appivanhemmilla ja loppuiltaa mentiin viettämään sitten Nooran, Jussin, Viivin ja Erinin luokse.

Joulun jälkeen matkustimme Aavan kanssa etelään päin ja tapasimme siellä paljon sukulaisia sekä ystäviä. Kaikki olivat aivan haltioissaan pikku neidistä, ja onhan se sellainen sydänten murskaaja ;) Pikkasen vierasti alussa, mutta se meni nopeasti ohitse.

Yli 2 viikkoa siellä oltiin, ja kyllä oli isillä kauhea ikävä meitä. Kiva oli käydä etelässä, mutta kivaa oli myös tulla kotiin pitkän ajan jälkeen. Vauvauintikin jatkuu, tykätään hulluna ja nyt ollaan käyty muskarissa muutaman kerran ja Aava siellä laulelee muitten mukana, vain omalla kielellään :)

5kk neuvola, suluissa 4kk neuvola: 

Paino 7355g (6900g)

Pituus: 62,3cm (60,1cm)

Pää: 43.3cm (42.1cm)

Ja enemmittä puheitta, nyt niitä kuvia :)

Joulukortti

Meidän joulukuusi

Joulupukki, joulupukki, valkoparta, vanha ukki. 

Uimaan!

Nam nam! 

Shopping with mom!

Uusi yökkäri

Isimies ja Aava <3

Serkukset Erin ja Aava <3

Jee! Leluja! 

I love dad

Hymytyttö <3

Hyvä Suomi!

Joulufiiliksiä

"Reippahasti käypi askeeleet, äidin hommat on niin kiireiset." Jouluvalmisteluita tehdessä ja juhlia juhliessa unohtaa aina päivittää tänne :) Nyt tuleekin sitten kuulumisia kaden viikon ajalta.

Eli, lakkiaiset viettetty. Kaikki kouluhommat palautettu. Soten paperit ensiviikon perjantaina. Se on sitten siinä. Kyllä hieman nyt hymyilyttää, ei tarvitse enää koulujuttuja ressata. Yo-juhlat sujuivat hyvin ja oma perheenikin saapui niitä juhlimaan. Toiset yo-juhlat pidän joulun välipäivinä sitten etelässä, jonne pääsevät ystävät ja sukulaiset siltä suunnalta :)

Viime sunnuntaina olivatkin sitten Nooran ja Jussin neidin ristiäiset. Nimeksi pikku prinsessalle tuli Erin. Moni yritti arvailla nimeä, mutten usko että kukaan sai oikein. Nätti nimi nätille kantajalleen, nyt ei sitten olekaan enää ketään jota kutsua vauvaksi. :)

Mummu, pappa, Viivi, Erin ja Aava

Tosiaan, vanhempani olivat täällä viime viikonlopun siskoni, veljeni ja hänen tyttöystävänsä kanssa. Oli mukavaa viettää aikaa yhdessä. Pelasimme tietovisoja, nauroimme ja saunoimme, tai siis miehet saunoivat. Lähdimme jopa ekaa kertaa veljeni kanssa baarissa käymään ja näyttämään Kokkolan meininkiä. Mamma ja Vaari saivatkin hoitaa Lotan kanssa Aavaa.

Tasan vuosi sitten luin sanat, jotka muuttivat koko elämäni. Tasan vuosi sitten itkettiin, ihmeteltiin ja mietittiin, mitä tuleman pitää... Nyt nuo sanat makaavat ja kiljuvat riemusta tuolla lattialla. Tasan vuosi sitten sain tietää odottavani maailman ihmeellisintä asiaa, meidän pientä Aava neitiä, joka tänään on jo 4 kuukauden ikäinen. 

Tälläisen päivityksen laitoin facebookiin eilen, tosin nyt se ei pidä enää ihan paikkaansa :) Eli 12.12.12 sain tietää pienestä neidostamme, joka päätti meidät yllättää tulollaan. Ja onneksi yllättikin, sen verran on äidin ja isin elämää rikastuttanut tulollaan.

Ja neuvola päivityksiä saa vasta maanantain jälkeen, kun äiti unohti neuvola käynnin, joka olisi ollut tiistaina. Ai että otti kaaliin.... Nooh, sattuuhan noita. Eikä sillä kiire ole, kun tyttö kasvaa ja kehittyy hienosti. On oppinut tarttumaan esineisiin ja pienestä kiinni ettei käänny jo ympäri. Ja hui kauhistus mitä meteliä neiti on oppinut pitämään, kauhiaa huuto konserttia, tykkää selvästi äänestään :) Kehen lie tullut, kun molemmat vanhemmat hiljaisia hiirulaisia ;)

Siinä ensimmäiset tonttuaskartelut, lopputuloksesta laitan lisää kuvaa myöhemmin.

Olikoan tässä kaikki, pitäisi selvästi päivitellä useammin kun unohtaa mitä kahen viikon aikana ehtii tapahtumaan. Jos minä lupaan yrittää parantaa tapani :) 

Isänpäivä

Hyvää isänpäivää kaikille isille!

Meidän isänpäivä alkoi aamulla 9 jälkeen aamiaisella vuoteeseen. Sämpylöitä (kera juusto, meetvursti, tomaatti ja kurkku) sekä tuoremehua ja kahvia. Näytti maistuvan. Lahjaksi olimme Aavan kanssa väsänneet taikataikinasta taulun isille ja käyneet kaupasta ostamassa kolmet bokserit, kun raukan bokserit muistuttavat hameita enemmän kuin boksereita=niin hajalla :)

Tässä meidän tuotoksemme <3

Iltapäivästä siirryimmekin miehen vanhempien luokse nauttimaan kolmen ruokalajin lounaasta. Nams, alkuruuaksi oli kylmäsavulohta tuorejuustolla, pääruuaksi perunamuusia, hirvenlihapullia, kastike sekä puolukkaa ja jälkiruaksi Daim-marenki kakku. Kyllä maistui. Noora, Jussi ja vauvakin tulivat ja kyllä oli neideillä koko eroa, paitsi jaloissa jotka olivat molempien korteissa suunnilleen samankokoiset. Loppuillasta vielä käymään Roopen isovanhemmilla kahvittelemassa ja kotiin rauhoittumaan Titanicin pariin, tai no mies pelaa GTA 5:sta :)

Meidän pieni potilas <3

Viikkoon on taas mahtunut. Ollaan sairasteltu, mutta nyt jo toipumaan päin. Roope ja minä kärsittiin ihan kuumeesta räkäsyyden lisäksi, mutta Aava selvisi "onneksi" vain räkäisyydellä. Suolatippoja sekä suppoja tytölle mennyt oloa helpottamaan ja kyllä niistä oli selvää apua.

Tämä tyttö myös repäisi ja värjäsi hiuksensa, ekaa kertaa elämässään. Crisse ja Janika tulivat perjantaina ja laittoivat tukan uuteen uskoon, tämä neiti ei ole enää blondi vaan brunette. Ja kauhistuneille, itse ainakin pidän näistä oikein paljon.

Ennen

Jälkeen

Perjantaina kävimme myös juhlimassa ystävämme Emilian 20 vuotista taivalta. Hyvää ruokaa ja seuraa, vaikka ilta vähän lyhyeksi jäikin kun lähdimme nukuttamaan meidän pientä nuhanenäämme. Paljon Onnea Emilia! <3

Soudetaan, soudetaan, pitkä matka mammalaan

Eli viikonloppuna käväisimme Turengissa Mamman ja Vaarin luona. Lähdimme matkaan torstai päivänä, koska automme valot temppuilevat eikä niillä näe kunnolla pimeässä. Jos ennen helmikuun katsastusta saisi kuntoon. Matka sujui yllättävän hyvin, Aava oli koko matkan aikana hereillä vajaat puoli tuntia, vaikka matkaan meillä meni pysähdyksineen sellaiset 6 tuntia, ellei enemmänkin. On se vaan pitkä matka.

Turengissa meitä vastassa oli heti yksi iloinen hännän heiluttaja, meidän Pomo koiramme. Ei ollut riemulle loppua näkyvissä kun näki ovelta meidät. Ja lopulta kun rauhoittui ja pääsi haistelemaan tyttöä niin hienosti otti tytön vastaan. Tämä kun oli ensimmäinen kerta kun Pomo näkee noin pienen lapsen, vähän kyllä jännitti. Sisällä kun aloimme riisumaan niin Pomo halusi osallistua myös, hän yritti ottaa tytöltä villasukkaa pois. Ja ei hätää, ei satuttanut Aavaa.

Viikonloppu meni oikein hyvin. Kävimme vierailemassa isomummin ja isoukin luona Mommilassa. Siellä on hyvä Pomonkin juoksennella ja tytön kanssa käytiin vaunuilemassa kun Pomo hyppi ojissa kuin pieni pentu. Mommilaan tulivat myös vaarin sisko perheineen ja voi kun neiti hurmasi kaikki. Hymyili ja jokelteli, ei kuitenkaan ihan niin reippaasi kuin äitille ja isille, mutta paljon kuitenkin. Onneksi ei vielä vierastanut.

Reissun aikana tuli kyllä kyläiltyä. Tuli käytyä myös isomummulla, jonne tulivat kummitätini ja muutama serkkuni katsomaan Aavaa. Siellä Aavaa alkoi jo väsyttää aika reippaasti, joten lähdimme vaarin ja Aavan kanssa kävellen Mammalle ja Vaarille. Ei meinannut uni tulla vaunuillessakaan joten treffasimme myös ystäväni Hennan, joka oli isällänsä käymässä, Ilta jatkui ja samoin vierailut. Seuraavaksi kohteenamme oli Onnela, eli tuttava perheen luokse kävi tie. En ollut toviin käynyt heillä ja ei voinut sanoa kuin VAU, kun näki mitä pihalle oli tapahtunut. Aivan mahtava, toivottavasti itselläkin joskus tulevaisuudessa jotain tuon tyylistä.

Iltaisin oli ihana rauhoittua perheen kesken. Aava meni joka ilta ilman itkuja nukkumaan ja hyvissä ajoin vielä. Kyllä oltiin Roopen kanssa aivan ihmeissämme. No meillä oli sitten aikaa ja me pistimme porukalla korttipelit pystyyn. Hieman ristiseiskaa sekä lupausta ja illat oli kruunattuja. Meillä oli jopa niinkin mukavaa, ettemme malttaneet lähteä vielä sunnuntaina vaan jäimme maanantaihin asti.

Paluumatka ei sujunut ihan niin hyvin kuin menomatka. Tyttöä itketti, luultavasti viikonloppu teki tehtävänsä. Päätimme lopulta pysähtyä Alavudella ja kävimme Tuurin kyläkaupassa hieman ostoksilla. Mukaan tarttui Aavalle lelu, joululahjoja, pyyhkijänsulkaa sekä pientä rääsää. Loppumatka katseltiin sitten tytön kanssa puhelimen kautta Muumeja. Pikainen pysähdys toiseen Mummolaan Kokkolassa, jotta saatiin miehen pää ajeltua ja tytön vaippa vaihdettua ja kotiin nukkumaan. Kylläpä väsytti. 

Ja nyt on mennyt tämä päivä sairastaessa. Aivan jäätävä flunssa, toivottavasti ei tartu tyttöön ja menee ohi ennen lauantain vauvauinteja.

Ristiäiset

Kiirettä on pitänyt enkä ole ehtinyt kirjoitella kovinkaan ahkerasti. Nyt kertaillaan sitten vähä kuulumisia, tosin tämän äidin pää on niin harva ettei oikein muista kaikkea :)

Ensinnäkin ristiäiset, meidän kaunokainen sai kasteessa nimekseen Aava Amanda. Ristiäiset sujuivat loistavasti, tyttö ei papin aikana itkenyt ollenkaan, naureskeli,hymyili ja jutteli kummisedälleen. Tarjottavat riitti ja olivat hyviä, kiitos näistä kaikille, itse en olisi jaksanut enkä osannut tehdä noin upeita luomuksia. Nyt hieman jälkipyykkiä ja siivousta, jee... :)

Ja sitten kelan manausta... Mies oli tosiaan koulun penkillä, mutta koulutus osottautui vain joksikin atk-hömpäksi niin jätti sen kesken. No kelaa  kävimme syyskuun alussa ilmoittamassa työttömyydestö ja samoin myös työkkäriin. Täyttelimme laput ja sanoivat että tulkaa kuun lopussa täyttämään viimeiset lappuset. No, me menimme mutta koneelta ei löytynyt meidän tietoja... Eli emme saa viime kuulta miehelle mtn tukia... Voi ruma sana sentään... Onneksi omaan mahtavia sukulaisia, jotka minun yllätykseksi (ja meidän pelastukseksi) olivat laittaneet rahaa tilille. Kiitos kaunis. Kiitos myös postissa tulleista yllätyksistä :) suku on paras <3

No tänään olimme tekemässä lähtöä Kokkolaan, niin eikös meidän suihkun viemäri tukkeennu, eikun soittoa huoltomiehelle. Mutta jospa tämä tästä.

Aava kasvaa aivan mahotonta vauhtia. Missä se minun vauvani on? Jokellellaan ja naureskellaan sekä hymyillään jo nii hienosti. Pään kannattelu onnistuu jo jotenkin ja neiti on erittäin tarkkaavainen ja kiinnostunut ympäristöstään. Olemme alkaneet lukemaan myös iltasatuja ja joka päivä laulelen Aavan kanssa parin tunnin ajan. Näistä tyttö tykkää. Ja äiti rakastaa näitä hetkiä ♡