3kk neuvola

Pientä päivitystä taas. On kirjoittelut jäänyt vähemmälle, kuten myös yöunet. Tyttö alkanut heräilemään öisin 4-5 kertaa syömään. Eli omatkin unet ovat jääneet todella vähäisiksi. Nyt tästä syystä eilen illalla aloitettu kokeilemaan vellejä yötä vasten. No eihän meidän neiti suostu pullosta syömään niin eilen meni velliä sellaiset 10ml. Tänään sitten sekoitin sitä äidinmaitoon niin johan meni sellaiset 40-50ml velli/äidinmaito sekoitusta alas. Toivottavasti nyt unet olisivat hiukan pidempiä.

Kävimme viime viikon maanantaina neuvolassa. Tässä neuvola kuulumiset ja suluissa 2kk neuvolan saldo:

Paino 6000g (5280g)

Pituus: 58,1cm (55,4cm)

Päänympärys: 40,9cm (39cm)

Tyttö sai rokotteet ja hui kauhistus sitä huutoa. Oli kuin maailmanloppu olisi koittanut. Onneksi rauhoittui kun pikkasen käveltiin ja hyssyteltiin. Ihoon sai nyt määräyksen laittaa hydrokortisonia viikon kuurina, jos auttaisi kuivuuteen. Nyt ollaan viikko sitä käytetty ja hyvin on auttanut. Nyt viikon tauko ja jos palaa ihottuma niin yhteyttä neuvolaan niin käydään lääkärin luona hiukan aikaisemmin.

Lauantaina oli ensimmäinen vauvauinti kerta. Aava nautti kyllä todella paljon. Ohjaajat kehuivat, kuinka hieno tyttö on. Kannattelee päätään todella hyvin ja katsellaan seuraa tapahtumia, ei heti kuulemma uskoisi 3kk:n ikäiseksi. Melkein päästiin jo kannuttamaan, mutta sitten iski nälkä ja lähdimme muutamaa minuuttia aikaisemmin pukuhuoneisiin lopettelemaan.

Tänään laitoin joulupostikortit tilaukseen. Tilasin Ifolorilta Aavan kuvilla varustetut joulukortit ja kyllä niistä tuli hienoja. Samalla tuli tilattua 100kpl valokuvia ja joululahjoja. Nyt on jo puolet lahjoista ostettu, enää vaan paketointi ja loppujen lahjojen osto. Pitäisi varmaan alkaa laittamaan kotiakin jo pikkuhiljaa joulukuntoon, vaikka nythän on vasta marraskuun puoliväli, mutta odotan vain jo innolla Aavan ensimmäistä joulua.

Ja ainiin, yo-tulokset tulivat. Tästä äidistä tulee ylioppilas 5.12 ja lähihoitaja 20.12. Kyllä siinä oli urakkaa, 4 vuoden opinnot 3,5 vuoteen ja lapsenkin sain siinä välissä. Ei se helppoa ollut mutta nyt saan kyllä olla ylpee itsestäni ja saavutuksistani. Huhhuh, nyt neidin viereen nukkumaan ja täyttämään univelkoja. 

Masu vaivoja

Huhhuh. Siinäpä tiivistettynä tämän hetken tunnelmat. Tyttö valvonut toisinsanoen itkenyt nyt monta yötä putkeen. Äiti ja isimies saaneet 3 viime päivän aikana noin 6tuntia unta ja se alkaa tuntumaan. Tyttö itkee masuvaivoja ja siinä tuntee ittensä niin avuttomaksi kun ei muuta osaa tehdä kun paijata ja yrittää löytää hyvää asentoa.

Tänään aamulla, kun tyttö oli itkenyt jo 3 tuntia putkeen ilman mitään apua, alkoi myös äiti jo itkemään. Osittain väsymystä, osittain omaa osaamattomuuttaan. Ensimmäiset kyyneleet kun tippuivat tytön poskille, itku loppui kuin seinään, aivan kuin tyttö olisi ymmärtänyt, vaikka tiedän sen olevan mahdotonta.

Kävimme ostamassa apteekista distafyliä, joka on tarkoitettu vauvoille ilmavaivoihin. Nyt näyttäisi siltä, että pikkasen ehkä auttaa, tai sitten kuvittelen vain. Toivon kovasti, että siitä olisi apua. Onneksi huomenna tulee neuvolan täti, jos hän osaisi antaa muutamia vinkkejä.

Viikonloppuna on Kokkolassa venetsialaiset eli mökkikauden päättäjäisjuhla. On ilotulitteita ja esiintyjiä. Omat vanhempani ovat ihania ja lupasivat tulla vahtimaan tyttöä, jotta pääsemme isin kanssa hieman vapaalla käymään. He lupasivat myös kustantaa meille hotelli yön, jotta saamme univelkoja pois ja nukuttua yhden kokonaisen yön. Minä rakastan teitä! <3

Ja vaikka nyt hieman valitankin, niin päivääkään en vaihtaisi pois. Rakastan tuota pikkuneitiä, rakastan miestäni, rakastan olla äiti ja yleisestikkin rakastan omaa elämääni tällä hetkellä. Tytön syntymän myötä, siitä tuli täydellistä <3

Äitille hommia

Huhhuh. Ensimmäistä kertaa huudettiin hiukan enemmän yöllä. Herättiin siinä neljän aikaan niinkuin muinakin öinä, mutta tyttö päättikin ettei halua tissiä. Siinä sitten tunnin ajan juteltiin, lauleltiin ja lopulta syötiin ennen kuin oli hyvä nukahtaa.

Päivä jatkui. Isi lähti töihin ja äiti ajatteli että nyt mennään pikkuisen kanssa päiväunille. No päiväunilla alkoi aikamoinen pärinä kuulumaan, mutta äiti ajatteli että odotetaan kunnes pärinä lakkaa. No siinä vähän aikaa kuuntelin, kunnes alkoi haju olemaan niin voimakas, että päätin että nyt mennään vaipan vaihdolle. Tyttöä nostaessa, huomasin kuinka selkä oli aivan täynnä sinappia (enkä tarkoita sitä makkaran maustetta) ja tavaraa valui äitin ja isin sänkyyn. Tyttö nopeasti kainaloon ja kylpyhuoneeseen pesuille.

Pesut tehtiin ja äiti kiskaisi lakanat sängystä pois ja pesi ne vähät mitä oli imeytynyt petariin. Tyttö sänkyyn nukkumaan pyyhkeen päälle ja äiti laittamaan nopeasti pyykkikone pyörimään. Ja sitten maate tytön viereen, kunnes huomasin sängyn (johon en ollut ehtinyt laittamaan vielä puhdasta lakanaa) olevan aivan puklussa. Tyttö oli puklannut aivan valtavan määrän sängylle. Pyyhe, ja tyynyliina aivan puklussa, myös petari sai kokea oman osansa. Ja eikun ylös ja pesuille.

Päivä vaihtui iltaan. Käytiin isovanhempia moikkaamassa ja kotiin päästyään oli kiva mennä sitteriin istumaan. Isi lähti hakemaan unohtunutta puhelintaan ja äiti otti tytön syliin. Oi ei, oli ensimmäinen reaktio. Tyttö litimärkä, oli pissannut vaipan täyteen ja tullut sitten läpi. Ja eikun pesuille ja sitterin suoja pesuun.

Onpas ollut erite-voittoinen päivä. Mutta äitin ja isin rakkaus pikku lintua kohtaan senkun vain kasvaa kaikkien kommerverkkien kautta.