Tiivistelmää joulusta ja tammikuun alusta :)

Mun piti parantaa tapani... No, ehkä jos nyt sitten innostuisi :)

Eli nyt teen lyhyen tiivistelmän ja kuvat saavat kertoa lopun. Joulu meni hyvin, Aava tapasi ekaa kertaa joulupukin ja lahjoja tuli aivan hirveästi :) Oli Aava ehtinyt olemaan kyllä tooosi kiltti neiti :) Syömässä käytiin appivanhemmilla ja loppuiltaa mentiin viettämään sitten Nooran, Jussin, Viivin ja Erinin luokse.

Joulun jälkeen matkustimme Aavan kanssa etelään päin ja tapasimme siellä paljon sukulaisia sekä ystäviä. Kaikki olivat aivan haltioissaan pikku neidistä, ja onhan se sellainen sydänten murskaaja ;) Pikkasen vierasti alussa, mutta se meni nopeasti ohitse.

Yli 2 viikkoa siellä oltiin, ja kyllä oli isillä kauhea ikävä meitä. Kiva oli käydä etelässä, mutta kivaa oli myös tulla kotiin pitkän ajan jälkeen. Vauvauintikin jatkuu, tykätään hulluna ja nyt ollaan käyty muskarissa muutaman kerran ja Aava siellä laulelee muitten mukana, vain omalla kielellään :)

5kk neuvola, suluissa 4kk neuvola: 

Paino 7355g (6900g)

Pituus: 62,3cm (60,1cm)

Pää: 43.3cm (42.1cm)

Ja enemmittä puheitta, nyt niitä kuvia :)

Joulukortti

Meidän joulukuusi

Joulupukki, joulupukki, valkoparta, vanha ukki. 

Uimaan!

Nam nam! 

Shopping with mom!

Uusi yökkäri

Isimies ja Aava <3

Serkukset Erin ja Aava <3

Jee! Leluja! 

I love dad

Hymytyttö <3

Hyvä Suomi!

Joulufiiliksiä

"Reippahasti käypi askeeleet, äidin hommat on niin kiireiset." Jouluvalmisteluita tehdessä ja juhlia juhliessa unohtaa aina päivittää tänne :) Nyt tuleekin sitten kuulumisia kaden viikon ajalta.

Eli, lakkiaiset viettetty. Kaikki kouluhommat palautettu. Soten paperit ensiviikon perjantaina. Se on sitten siinä. Kyllä hieman nyt hymyilyttää, ei tarvitse enää koulujuttuja ressata. Yo-juhlat sujuivat hyvin ja oma perheenikin saapui niitä juhlimaan. Toiset yo-juhlat pidän joulun välipäivinä sitten etelässä, jonne pääsevät ystävät ja sukulaiset siltä suunnalta :)

Viime sunnuntaina olivatkin sitten Nooran ja Jussin neidin ristiäiset. Nimeksi pikku prinsessalle tuli Erin. Moni yritti arvailla nimeä, mutten usko että kukaan sai oikein. Nätti nimi nätille kantajalleen, nyt ei sitten olekaan enää ketään jota kutsua vauvaksi. :)

Mummu, pappa, Viivi, Erin ja Aava

Tosiaan, vanhempani olivat täällä viime viikonlopun siskoni, veljeni ja hänen tyttöystävänsä kanssa. Oli mukavaa viettää aikaa yhdessä. Pelasimme tietovisoja, nauroimme ja saunoimme, tai siis miehet saunoivat. Lähdimme jopa ekaa kertaa veljeni kanssa baarissa käymään ja näyttämään Kokkolan meininkiä. Mamma ja Vaari saivatkin hoitaa Lotan kanssa Aavaa.

Tasan vuosi sitten luin sanat, jotka muuttivat koko elämäni. Tasan vuosi sitten itkettiin, ihmeteltiin ja mietittiin, mitä tuleman pitää... Nyt nuo sanat makaavat ja kiljuvat riemusta tuolla lattialla. Tasan vuosi sitten sain tietää odottavani maailman ihmeellisintä asiaa, meidän pientä Aava neitiä, joka tänään on jo 4 kuukauden ikäinen. 

Tälläisen päivityksen laitoin facebookiin eilen, tosin nyt se ei pidä enää ihan paikkaansa :) Eli 12.12.12 sain tietää pienestä neidostamme, joka päätti meidät yllättää tulollaan. Ja onneksi yllättikin, sen verran on äidin ja isin elämää rikastuttanut tulollaan.

Ja neuvola päivityksiä saa vasta maanantain jälkeen, kun äiti unohti neuvola käynnin, joka olisi ollut tiistaina. Ai että otti kaaliin.... Nooh, sattuuhan noita. Eikä sillä kiire ole, kun tyttö kasvaa ja kehittyy hienosti. On oppinut tarttumaan esineisiin ja pienestä kiinni ettei käänny jo ympäri. Ja hui kauhistus mitä meteliä neiti on oppinut pitämään, kauhiaa huuto konserttia, tykkää selvästi äänestään :) Kehen lie tullut, kun molemmat vanhemmat hiljaisia hiirulaisia ;)

Siinä ensimmäiset tonttuaskartelut, lopputuloksesta laitan lisää kuvaa myöhemmin.

Olikoan tässä kaikki, pitäisi selvästi päivitellä useammin kun unohtaa mitä kahen viikon aikana ehtii tapahtumaan. Jos minä lupaan yrittää parantaa tapani :) 

Soudetaan, soudetaan, pitkä matka mammalaan

Eli viikonloppuna käväisimme Turengissa Mamman ja Vaarin luona. Lähdimme matkaan torstai päivänä, koska automme valot temppuilevat eikä niillä näe kunnolla pimeässä. Jos ennen helmikuun katsastusta saisi kuntoon. Matka sujui yllättävän hyvin, Aava oli koko matkan aikana hereillä vajaat puoli tuntia, vaikka matkaan meillä meni pysähdyksineen sellaiset 6 tuntia, ellei enemmänkin. On se vaan pitkä matka.

Turengissa meitä vastassa oli heti yksi iloinen hännän heiluttaja, meidän Pomo koiramme. Ei ollut riemulle loppua näkyvissä kun näki ovelta meidät. Ja lopulta kun rauhoittui ja pääsi haistelemaan tyttöä niin hienosti otti tytön vastaan. Tämä kun oli ensimmäinen kerta kun Pomo näkee noin pienen lapsen, vähän kyllä jännitti. Sisällä kun aloimme riisumaan niin Pomo halusi osallistua myös, hän yritti ottaa tytöltä villasukkaa pois. Ja ei hätää, ei satuttanut Aavaa.

Viikonloppu meni oikein hyvin. Kävimme vierailemassa isomummin ja isoukin luona Mommilassa. Siellä on hyvä Pomonkin juoksennella ja tytön kanssa käytiin vaunuilemassa kun Pomo hyppi ojissa kuin pieni pentu. Mommilaan tulivat myös vaarin sisko perheineen ja voi kun neiti hurmasi kaikki. Hymyili ja jokelteli, ei kuitenkaan ihan niin reippaasi kuin äitille ja isille, mutta paljon kuitenkin. Onneksi ei vielä vierastanut.

Reissun aikana tuli kyllä kyläiltyä. Tuli käytyä myös isomummulla, jonne tulivat kummitätini ja muutama serkkuni katsomaan Aavaa. Siellä Aavaa alkoi jo väsyttää aika reippaasti, joten lähdimme vaarin ja Aavan kanssa kävellen Mammalle ja Vaarille. Ei meinannut uni tulla vaunuillessakaan joten treffasimme myös ystäväni Hennan, joka oli isällänsä käymässä, Ilta jatkui ja samoin vierailut. Seuraavaksi kohteenamme oli Onnela, eli tuttava perheen luokse kävi tie. En ollut toviin käynyt heillä ja ei voinut sanoa kuin VAU, kun näki mitä pihalle oli tapahtunut. Aivan mahtava, toivottavasti itselläkin joskus tulevaisuudessa jotain tuon tyylistä.

Iltaisin oli ihana rauhoittua perheen kesken. Aava meni joka ilta ilman itkuja nukkumaan ja hyvissä ajoin vielä. Kyllä oltiin Roopen kanssa aivan ihmeissämme. No meillä oli sitten aikaa ja me pistimme porukalla korttipelit pystyyn. Hieman ristiseiskaa sekä lupausta ja illat oli kruunattuja. Meillä oli jopa niinkin mukavaa, ettemme malttaneet lähteä vielä sunnuntaina vaan jäimme maanantaihin asti.

Paluumatka ei sujunut ihan niin hyvin kuin menomatka. Tyttöä itketti, luultavasti viikonloppu teki tehtävänsä. Päätimme lopulta pysähtyä Alavudella ja kävimme Tuurin kyläkaupassa hieman ostoksilla. Mukaan tarttui Aavalle lelu, joululahjoja, pyyhkijänsulkaa sekä pientä rääsää. Loppumatka katseltiin sitten tytön kanssa puhelimen kautta Muumeja. Pikainen pysähdys toiseen Mummolaan Kokkolassa, jotta saatiin miehen pää ajeltua ja tytön vaippa vaihdettua ja kotiin nukkumaan. Kylläpä väsytti. 

Ja nyt on mennyt tämä päivä sairastaessa. Aivan jäätävä flunssa, toivottavasti ei tartu tyttöön ja menee ohi ennen lauantain vauvauinteja.

Muutoksia

Oma tupa, oma lupa. Lauantaina päästy vihdoin ja viimein muuttamaan! Tätä on odotettu. Asunto on aivan ihana, kunhan saamme viimeisetkin tavarat paikalleen ja muutamat asiat odottavat meitä vielä kaupassa.

Tavaraa on paljon (kirpparille menee noin 3-4 laatikollista tavaraa ja silti tätä riittää, onneksi on iiso vaatehuone jonne mahtuu roinaa ja vielä varastokin.

Roopellekkin löytyy tupakkiseuraa- naapurissa asustaa ainakin 5 kissaa, jotka ovat ihmisläheisiä. Täytyy vaan olla tarkkana kun tyttöä nukuttaa ulkona että laittaa suojat kunnolla.

Meiltä hajosi tosiaan tietokone viime viikolla ja kiitos vanhempieni, saimme tänään onnksi uuden. Ostettii siinä samalla meille molemmille uudet puhelimet (jolla nyt tätä kirjoittelen).

Tyttö jakselee hyvin, kasvaa kovaa vauhtia. Liaankin kovaa jos minulta kysytään. 1kk neuvolassa oli painoa 4330g, pituutta 51cm ja päänympärys oli 37,5cm. Melkein samoissa mitoissa kun mies syntyessään. Painoa oli 2 viikossa tullut yli 700g lisää eli hyvin kasvaa maidolla.

Tytöstä on tullut myös seurallisempi. Hymyilee kun juttelee, laulaa tai leikkii tytön kanssa ja hieman on myös ensimmäisiä jokelteluja tullut kuuluviin. Niskaa yrittää kovasti nostaa ja kyljeltään kääntyilee mahalleen tai selälleen. Yksi yö oli jopa ryöminyt mahallaan n20 cm ylöspäin sängyssä. Hui!