Muutoksia

Oma tupa, oma lupa. Lauantaina päästy vihdoin ja viimein muuttamaan! Tätä on odotettu. Asunto on aivan ihana, kunhan saamme viimeisetkin tavarat paikalleen ja muutamat asiat odottavat meitä vielä kaupassa.

Tavaraa on paljon (kirpparille menee noin 3-4 laatikollista tavaraa ja silti tätä riittää, onneksi on iiso vaatehuone jonne mahtuu roinaa ja vielä varastokin.

Roopellekkin löytyy tupakkiseuraa- naapurissa asustaa ainakin 5 kissaa, jotka ovat ihmisläheisiä. Täytyy vaan olla tarkkana kun tyttöä nukuttaa ulkona että laittaa suojat kunnolla.

Meiltä hajosi tosiaan tietokone viime viikolla ja kiitos vanhempieni, saimme tänään onnksi uuden. Ostettii siinä samalla meille molemmille uudet puhelimet (jolla nyt tätä kirjoittelen).

Tyttö jakselee hyvin, kasvaa kovaa vauhtia. Liaankin kovaa jos minulta kysytään. 1kk neuvolassa oli painoa 4330g, pituutta 51cm ja päänympärys oli 37,5cm. Melkein samoissa mitoissa kun mies syntyessään. Painoa oli 2 viikossa tullut yli 700g lisää eli hyvin kasvaa maidolla.

Tytöstä on tullut myös seurallisempi. Hymyilee kun juttelee, laulaa tai leikkii tytön kanssa ja hieman on myös ensimmäisiä jokelteluja tullut kuuluviin. Niskaa yrittää kovasti nostaa ja kyljeltään kääntyilee mahalleen tai selälleen. Yksi yö oli jopa ryöminyt mahallaan n20 cm ylöspäin sängyssä. Hui!

Muuttolaatikoita

Muuttotouhua, miten tätä tavaraa aina kertyy nurkkiin? Tuntuu ettei koskaan lopu. Saatiin vihdoinkin muuttolaatikoita niin on päässyt pakkaamaan. Loppuu vaan tila kesken mihin valmiit laatikot ja pussit voi sijoittaa.

Lauantaina käytiin miehen serkun kihlajaisissa ja kyllä tyttöä ihasteltiin. Paljon sai kehuja ja ihailuja osakseen ja ihmekkös tuo kun niin nättinä oli. Nyt on tosin naamaan ilmestynyt hormoninäppyjä ja tytön naama näyttää teini-ikäisen naamalta pahimpina akne kausina. Onneksi ei näytä tyttöä häiritsevän.

Ilmavaivoista ollaan kärsitty, tytttö piereskelee välillä kuin vanha mies. Ja hajukin on sen mukainen. Ja kun sitten tavaraa tulee, niin sitä myös tulee ja kunnolla. Ei vaippa riitä. Nyt ollaankin sitten siirrytty jo 2 koon vaippoihin, kun 1 koko on jo niin nafti ja ei meinaa enää riittää imukyvyltään.

Myös ylioppilaskirjotusten ensimmäinen koe, englannin kuuntelu takana. Ja no, olisihan se varmaan paremminkin voinut mennä, mutta odotetaan ja katsotaan tulokset. Ja eihän tuo maailma loppu ole.

Huomenna onkin tytön 1kk neuvolalääkäri. Saadaan tietää miten tyttö on kasvanut. Tosiaan, maanantaina tuli tytölle ikää 1kk, mihin tämä aika menee? Tyttö kasvaa aivan hirveää vauhtia. Vaipat jää pieneksi ja tänään totesin että ulkoiluhaalari on aivan liian pieni, ja se on kokoa 50cm. Myös monet 50cm bodyt ovat jo syrjään menossa muuton yhteydessä.

Kiire

Aloitetaanpa kertomalla että vatsa toimi vihdoin monen päivän tauon jälkeen pikkuisella. Ja kun taukoa oli ollut useampi päivä, niin sitä tavaraa sitten tulikin sen edestä. Tyttö oli hiuksia myöten aivan ulosteessa, myös äiti sai kokea osansa, mutta pääasia että vatsa toimi.

Tiistaina käytiin tytön kanssa lukiolla kuuntelemassa yo-info ja siitä jäätiin matikan tunnille, josta sai hieman motivaatiota kirjoituksiin lukuun. Ja tyttö sai valtavasti ihalijoita. Eilen kävimme sitten myös sotella, jossa äiti viimeisteli palapelinsä loppuun eikä tyttö jäänyt yhtään vähemmälle huomiolle sielläkään. Aikamoinen sydäntensärkijä.

Olenkin unohtanut tänne mainita, saimme Kälviältä rivitalo kolmion ja muutto olisi ensi viikon perjantaina, iiiiks! Tänään vasta ensimmäiset laatikot pakattu, saa nähä kuinka hoppu tulee ensi viikolla. Ollaan todella innoissamme, asunto on siisti (juuri maalattu) ja ainoastaan tiskikone puuttuu, minkä kyllä hankimme viimeistään veronpalautuksista. Tälläisinä helle päivinä sitä odottaa entistä enemmän, täällä on meinaan kuuma! Tyttö vaipoissa kun hikoilee muuten niin paljon, onneksi enää viikko.

Öistä on vihdoinkin tullut vähän rauhallisempia, tyttö saattaa nukkua jopa 5-6 tuntiakin nykyään putkeen. Illat tosin saattavat olla välillä hankalia, toissailtana tyttö itki reippaan 2 tunnin ajan eikä mikään auttanut tai kelvannut. Lopulta otin tytön kainaloon ja suihkuun, jossa rauhoittui ja nukahti lopulta.

Ja niin, keskiviikkona äiti kävi lääkärissä. Lääkäri sitten totesi kohtu- ja virtsatietulehduksen, jippijajei... Nyt sitten kaksi antibiootti kuuria päällä, toivotaan että helpottaa. Oireet olivat inhottavia.

Venetsialaiset

Nyt on venetsialaiset takanapäin. Omat vanhempani tulivat hoitamaan pikku neitiä ja äiti sekä isi kävivät hiukan juhlistamassa iltaa. Kyllä oli aivan kauheaa, kun lähdön aika sitten tuli. Äiti ei meinannut millään malttaa lähteä, kävin vain koko ajan pusuttelemassa tyttöä ja antamassa aina uudet heipat. Kyynel oli silmäkulmassa ja itkua siinä pidätteli. Lopulta kun malttoi lähteä, niin eihän se tyttö sieltä ajatuksista mihinkään hävinnyt koko yönä. Aina kun joku kavereista kysyi, missä neiti, hyvä etten alkanut parkumaan.

No äitin ja isin ilta meni hyvin. Hyvä seura niin miksei olisikaan mennyt. Mutta äiti saikin kapakissa allergisen reaktion (liekö alkoholista vai mistä) ja nyt tälläkin hetkellä näytän siltä kuin olisin botoksia tunkenut ylähuuleeni. Niice, no pian reaktion alettua päätimmekin lähteä mieheni vanhemmille. Siellä tämä äiti meni suoraan petiin, eikä herännyt kuin vasta 12 päivällä. Eli sain 9 tunnin unet, enkä voi muistaa koska viimeksi olisin nukkunut noin hyvin.

Nyt äiti kirjoittelee huuli turvonneena ja onnellisena kotona. Pikkuinen neiti leikiskelee sitterissä roikkuvilla leluillaan ja ähisee ja puhisee kun yrittää liikettä saada aikaan. Kovasti on vielä ilmavaivoja (mamma ei ollut nukkunut kunnolla viime yönä kun tyttö oli heräilly usein). Mutta nyt äitin huolena on, kun vatsa ei ole toiminut 5 päivään. Huomiseen mennessä jos ei ole toiminut, niin tämä äiti soittaa kyllä neuvolaan ja kyselee toimintaohjeita, kun koko ajan tyttö yrittää kuitenkin kakkaa punnata. Toivottavasti kohta vatsa toimisi.

Vaikka äitillä ja isillä oli kiva ilta, niin parasta on kyllä nyt kun saa olla kotona oman pienen ihmeensä kanssa ja kuunnella ja katsella hänen touhujaan.

Masu vaivoja

Huhhuh. Siinäpä tiivistettynä tämän hetken tunnelmat. Tyttö valvonut toisinsanoen itkenyt nyt monta yötä putkeen. Äiti ja isimies saaneet 3 viime päivän aikana noin 6tuntia unta ja se alkaa tuntumaan. Tyttö itkee masuvaivoja ja siinä tuntee ittensä niin avuttomaksi kun ei muuta osaa tehdä kun paijata ja yrittää löytää hyvää asentoa.

Tänään aamulla, kun tyttö oli itkenyt jo 3 tuntia putkeen ilman mitään apua, alkoi myös äiti jo itkemään. Osittain väsymystä, osittain omaa osaamattomuuttaan. Ensimmäiset kyyneleet kun tippuivat tytön poskille, itku loppui kuin seinään, aivan kuin tyttö olisi ymmärtänyt, vaikka tiedän sen olevan mahdotonta.

Kävimme ostamassa apteekista distafyliä, joka on tarkoitettu vauvoille ilmavaivoihin. Nyt näyttäisi siltä, että pikkasen ehkä auttaa, tai sitten kuvittelen vain. Toivon kovasti, että siitä olisi apua. Onneksi huomenna tulee neuvolan täti, jos hän osaisi antaa muutamia vinkkejä.

Viikonloppuna on Kokkolassa venetsialaiset eli mökkikauden päättäjäisjuhla. On ilotulitteita ja esiintyjiä. Omat vanhempani ovat ihania ja lupasivat tulla vahtimaan tyttöä, jotta pääsemme isin kanssa hieman vapaalla käymään. He lupasivat myös kustantaa meille hotelli yön, jotta saamme univelkoja pois ja nukuttua yhden kokonaisen yön. Minä rakastan teitä! <3

Ja vaikka nyt hieman valitankin, niin päivääkään en vaihtaisi pois. Rakastan tuota pikkuneitiä, rakastan miestäni, rakastan olla äiti ja yleisestikkin rakastan omaa elämääni tällä hetkellä. Tytön syntymän myötä, siitä tuli täydellistä <3

Kyllä isi osaa

Muutaman päivän tauon jälkeen hyvä tulla päivittelemään kuulumiset.

Pikkuisella ollut nyt muutama vähä huonompi yö takana, itketty masu vaivoja eikä mikään ole meinannut auttaa. Äiti ja isi kuljeskelleet ympäri asuntoa pienokainen sylissä ja yrittäneet saada ilmat vatsasta pois. Yöt on nukuttu huonosti, nukahtaminen on mennyt myöhään ja yöllä ollaan heräilty usein eikä uni ole tullut uudestaan.

Äiti alkoi olemaan jo niin väsynyt, että onneksi isiukko päätti aloittaa isyyslomansa niin saa äitkin päivällä vähän huokaista. Tai, jos vain malttaisi. Päivät kuluneet erilaisin menoin, joko ollaan kaupungilla käyty pyörähtämässä ja hoitamassa erinäisiä asioita (kuten kelan paperisodat) tai isovanhemmilla kyläilemässä. Isimies sai myös pyssynsä kuntoon, mutta taitaa mennä jokunen aika ennen kuin sitä pääsee testailemaan.

Ollaan saatu myös hyviä uutisia, isi pääsee koulunpenkille. 2.9 alkaisi isillä veneenrakentajan koulutus, joka kestää sellaiset 20päivää. Toivottavasti koulutus poikisi myös töitä, täytyy pitää peukut pystyssä. Olisihan se kivaa, jos pystyisi alkamaan laittaan rahaa säästöön ja haaveilemana siitä talon ostosta muutaman vuoden päästä. Ainakin siitä on mukava unelmoida.

Äitille hommia

Huhhuh. Ensimmäistä kertaa huudettiin hiukan enemmän yöllä. Herättiin siinä neljän aikaan niinkuin muinakin öinä, mutta tyttö päättikin ettei halua tissiä. Siinä sitten tunnin ajan juteltiin, lauleltiin ja lopulta syötiin ennen kuin oli hyvä nukahtaa.

Päivä jatkui. Isi lähti töihin ja äiti ajatteli että nyt mennään pikkuisen kanssa päiväunille. No päiväunilla alkoi aikamoinen pärinä kuulumaan, mutta äiti ajatteli että odotetaan kunnes pärinä lakkaa. No siinä vähän aikaa kuuntelin, kunnes alkoi haju olemaan niin voimakas, että päätin että nyt mennään vaipan vaihdolle. Tyttöä nostaessa, huomasin kuinka selkä oli aivan täynnä sinappia (enkä tarkoita sitä makkaran maustetta) ja tavaraa valui äitin ja isin sänkyyn. Tyttö nopeasti kainaloon ja kylpyhuoneeseen pesuille.

Pesut tehtiin ja äiti kiskaisi lakanat sängystä pois ja pesi ne vähät mitä oli imeytynyt petariin. Tyttö sänkyyn nukkumaan pyyhkeen päälle ja äiti laittamaan nopeasti pyykkikone pyörimään. Ja sitten maate tytön viereen, kunnes huomasin sängyn (johon en ollut ehtinyt laittamaan vielä puhdasta lakanaa) olevan aivan puklussa. Tyttö oli puklannut aivan valtavan määrän sängylle. Pyyhe, ja tyynyliina aivan puklussa, myös petari sai kokea oman osansa. Ja eikun ylös ja pesuille.

Päivä vaihtui iltaan. Käytiin isovanhempia moikkaamassa ja kotiin päästyään oli kiva mennä sitteriin istumaan. Isi lähti hakemaan unohtunutta puhelintaan ja äiti otti tytön syliin. Oi ei, oli ensimmäinen reaktio. Tyttö litimärkä, oli pissannut vaipan täyteen ja tullut sitten läpi. Ja eikun pesuille ja sitterin suoja pesuun.

Onpas ollut erite-voittoinen päivä. Mutta äitin ja isin rakkaus pikku lintua kohtaan senkun vain kasvaa kaikkien kommerverkkien kautta.